Gnomet's adventures

Näköjään pakkotilanteet on parhaita Espanjan opettajia. Tänään oli tapaaminen Santo Tomas yliopiston tyypin kanssa Concepciónissa, ja mietin etukäteen, et toivottavasti tyyppi osaa englantia kuten eilinen yliopistokontakti, jolloin tapaaminen ja Kassin esittely sujuisi vaivattomasti. No eipä juuri osannut, mutta oli sen sijaan kutsunut “pari” opiskelijaa mukaan, joten päädyin pitämään esitelmän Kassista ja yrittäjäkokemuksista Suomessa ja Start-up Chilessä n. 20 hengen luokalle, espanjaksi. :) Ja jälleen sai huomata, että kun on pakko yrittää, niin sitä osaa yllättävän paljon. Ja vaikka mennyt aikamuoto verbien osalta on edelleen “pitäis opetella” listalla, uskon että yleisö jopa ymmärsi suurimman osan pätkivistä lauseistani. Huippufiilis siis tuosta ylläristä selviytymisestä. :D

Muutenkin on ollut hyvin onnistunut reissu tänne vähän etelämpään (jossa muuten on myös vähän kylmempi ja pitkästä aikaa villapaidalle tarvetta). Kahtena iltana olin puhumassa kokemuksistani yrittäjänä, keskiviikkona Chillanissa ja torstaina Concepciónissa. Kummallakin kerralla tuntui vähän siltä, että espanjaksi puhumalla isompi prosentti yleisöstä olisi ollut messissä, mutta toivottavasti nytkin tarinointi sai aikaan jonkinlaista kasvavaa innostusta yrittäjyyden suuntaan. Chileläisen yrittäjyysinnostuksen kasvattaminen on yksi Start-Up Chile ohjelman tavoitteista, ja sen myötä meillä on velvollisuus osallistua jonkin verran tämänhenkisiin tilaisuuksiin. Itse teen kyllä tällaista puhumiskeikkaa hyvinkin mielelläni, mutta kyllähän tämä aikaa vie. Nyt siis kuitenkin myös kaksi hyvää myyntitapaamista samalle reissulle, joten kokonaisuutena loistomatka. Nyt viimeiset akunrippeet käytössä paikallisessa nettikahvilassa (jollainen oli muuten lähes naurettavan vaikea löytää, mutta lopulta turisti-infon avulla onnistui. :D) Keskiyöllä lähtee bussi takaisin Santiagoon, eli tiedossa lyhyt, noin 6 tunnin bussiyö, mutta onneksi viikonlopun ohjelma pääosin vapaana, tosin maanantai-iltapäivän pitch-tapahtumaan pitää harjoitella 3 minuutin Kassi-esitelmää.

Huomenna olen menossa paikalliselle yliopistolle puhumaan lyhyesti kokemuksistani yrittäjänä. Kyseessä on jonkinlainen yrittäjyyskurssin aloitustilaisuus ja siellä on ilmeisesti useampikin tyyppi puhumassa. Aikaa on kuulemma varattu noin 10 minuuttia, mutta näköjään voisin palpattaa huomattavasti pidempäänkin, nyt kun sisältöä suunnitellessa aloin miettiä mikä tässä touhussa oikein innostaakaan.

Ja opiskelijoille puhuminen innostaa. Jossain vaiheessa ajattelin sitä myös hyvin potentiaalisena uravaihtoehtona, enkä olleenkaan pane pahakseni jos tällaisia puhumiskeikkoja tulee jatkossakin.

Täytynee yrittää viilata taustatarinaa vähän tiiviimmäksi, sillä mistä oikeasti kiinnostaa puhua on yrittäjyyden tuomista mahdollisuuksista, ja toki myös sen haasteista. Opiskeluaika on kuitenkin erittäin hyvä tilaisuus ymmärtää, että sitä on loppujen lopuksi hyvin vapaa valitsemaan, mitä sitä haluaa tässä ainoassa elämässään tehdä.

tapahtui noin 10 minuuttia sitten. Jännä fiilis! Ei siis mitään vakavaa tai vaarallista ainakaan tällä alueella, lähinnä tunsi että tuoli tutisee ja ikkunat vähän heilu. Kuulemma eilisaamuyöstä oli astetta isompi, mutta mä en ees heränny siihen.

Oon kiitollinen alkumatkasta saamastani vinkistä, että kannattaa kattoa mitä paikalliset tekee ja huolestua vasta, jos ne meinaa hätääntyä. Kotitalon alakerran internet huonessa oli aika paljon paikallisia, mutta lähinnä vilkuilivat ympärilleen ja ottivat läppärin latausjohdon seinästä. Seurasin esimerkkiä ja itseasiassa tärinä loppui varmaan noin 15 sekunnissa, ja jengi vaan jatkoi hommia sen jälkeen.

Kuulemma tosiaan aika tavallisia tällaiset pienet tärinät täällä ja isompia sattuu onneksi harvemmin. Jännä fiilis joka tapauksessa ekaa kertaa tällainen kokea.

EDIT: Oho, näemmä kyseessä sittenkin astetta isompi järistys, 7,2 Richter, mutta yli 200 km päässä Santiagosta, joten täällä vaimeammat tärinät.

10 päivää Texasissa takana, ja samalla ensimmäinen tutustuminen pohjoisempaan Amerikan mantereeseen. Aikamoista tykitystä olikin tuo aika, sillä South by Southwest (lyhyemmin SXSW) kokoaa kaupunkiin kuulemma toistasataatuhattaa ihmistä seuraamaan joko musiikki, filmi tai interactive-festivaalia, tai innokkaimmat kaikkia kolmea.

Mulla tähtäimessä oli tiukasti interactive-osuus, joka siis käsittää kaikenlaista nettimaailman ilmiötä, mutta isossa roolissa ovat uudet modernit nettipalvelut ja startup-maailma, joten pääosin tunsin olevani oikeassa paikassa. Itseasiassa sain vahingossa itselleni myös filmifestivaaliin oikeuttavan lipun, mutta itse interactivessakin riitti ohjelmaa niin paljon, etten ennättänyt paljon leffateattereissa istua. Iron Sky oli tarkoitus mennä katsomaan, mutta tuntia ennen jonoon meno ei auttanut, sillä jonoa ei enää ollut kun liput olivat loppuneet jo tuntia aikaisemmin. Tämä ei kuitenkaan kovin paljon ehtinyt harmittaa, sillä leffan ehtii nähdä myöhemminkin, mutta se, että samana iltana sattumalta törmää leffan näyttelijöihin baarissa, tuskin tapahtuu muualla kuin Austinissa. :)

Meillä oli Austinin valloitukseen hyvä tukikohta, kun Finnish Mobile Association oli vuokrannut Airbnb:stä talon, johon majoittui yli kymmenen suomen startup-edustajaa. Olutta ja makkaraa riitti jääkaapissa ja pariin kertaan ehdittiin niitä grillailemaankin, vaikka pääosa ajasta ei kyllä talolla jumitettu vaan kukin kiersi messuohjelmaa itselleen kiinnostavimpia juttuja bongaten.

Mun ja Kassin näkökulmasta kiinnostavinta antia olivat paneelit ja iltajuhlat, joissa jakamistalouden palveluita tekevät yrittäjät ja mediatyypit kohtasivat. Tuli juteltua monen tyypin kanssa, jotka tähän asti ovat olleet vain nimiä hienojen nettipalveluiden takana, joiden etenemistä ollaan Kassia väsätessä seurailtu. Todella, mukavaa porukkaa keskimäärin kaikki, ja vaikka konkreettiset mahdollisen yhteistyön muodot eivät vielä selkeitä olekkaan, niin eiköhän näistä kontakteista jotain hedelmällistä synny.

Kaikenkaikkiaan reissu sujui erittäin mukavasti. Lentojen varaamiseen jälkeen tajusin, että ois voinu ehkä vähän vielä miettiä, et oisko ollu mahista nähdä amerikasta vähän muutakin kuin läjä lentokenttiä Austinin lisäksi. Etenkin kun niitä kenttiä tuli nyt nähtyä aika huolella: Miami, Dallas, Austin, Chigago ja New Yorkista sekä La Guardia että JFK… :D Ei siis rentouttavin matkareitti, mutta mennen tullen tuli lentomatkat lähinnä nukuttua, ja silti edelleen väsyttää. Austinissa jäikin unet aika vähiin heti kun actioni alkoi.

Ekalle päivälle oli kuitenkin rauhallisempaa ohjelmaa kun sain yhden yön majoituksen ystävällisen Suomalaisen luona ja vieläpä kyydin kentältä saapuessa. Kaikkineen tämä reissu jätti kyllä hyvin positiivisen kuvan Austinista ja ainoana jenkkikokemuksena myös koko maasta. Ehkäpä vastaantullut jengi oli aikalailla festarifiiliksissä, mutta kaikki tuntuivat jotenkin todella ystävällisiltä ja innostuneilta, joten joukossa oli kyllä mukava sompailla. Toivotaan, että businekset etenee sen verran hyvin vuoden aikana, että ens vuonna voidaan lähteä isommalla poppoolla matkaan, sillä monen hyödyllisen tapaamisen ja kontaktin lisäksi SXSW:ssä oli myös todella hauskaa.

Loppuun vielä pari kuvaa niin tän talven lumisateesta (Nokian “kuplahallin” liepeillä) kuin muustakin Austinin hulinasta.

Tähän on ehkä hyvä päättää. Yllä olevaa Shareablen bileissä soittanutta bändiä, saapui katsomaan mies hevosella! Parkkeeras siihen aidan taakse ja istuskeli satulassa… Tämä näky toi vähän uskoa siihen että on oikeasti Texasissa vaikka ympärillä rieuhuva kulttuurisekamelska taustan brittibusseineen hämmennystä aiheuttikin.

Tuntuu uskomattomalta, että Santiagoon saapumisesta on jo yli kuukausi. Aika on menny älyttömän nopeasti ja jos seuraavatkin 5 kuukautta menee tällä vauhdilla ni aika hujaus on tämä ulkomaanexcursio. Lähinnä ajan kulumisnopeuteen on varmaan vaikuttanut se, että koko ajan tapahtuu paljon ja sillon kun ei tapahdu on paljon työhommia tehtävänä, joten niin sanottua luppoilua on ekan kuukauden aikana tullut harrastettua kovin vähän.

Onneksi nyt on suurin osa byrokratiasta hoidettu, tosin jäljellä on vielä veroviranomaisille rekisteröityminen, työsopimukset paikallisten kanssa, toivottavasti pian myös sopimukset ja laskutus täkäläisten kanssa, :) sekä kuulemma työläs prosessi nimeltä reimbursement, eli kuinka käytännössä saada käyttöönsä ne rahat, joilla Chilen valtio on luvannut ohjelmaan valittuja Startuppeja tukea. Rahaa maksetaan kuluja ja kuitteja vastaan, niin että firmaa varten käytetystä rahasta saa 90% takaisin jonkinmoisella viiveellä. Tähän mennessä hankintoja ja kuitteja on paljon, mutta ensimmäinen palaveri rahojen saamiseksi on vielä sopimatta ja odottaa, että CORFO (paikallinen Tekes) vihdoin ilmoittaisi hyväksyneensä sopimuksen, josta itseasiassa ohjelman 24 “pakollisen” viikon laskenta vasta alkaakin.

Tuo sopimus ja siihen vaadittavat esitoimet pantiin vireille heti tänne saapumisen jälkeen, joten kovin nopeaksi ei tämän osuuden käsittelyä voi moittia. Mutta toisaalta firmatoiminnan alkuun on päässyt hyvin, ja rahojen pitäisi tulla sitten jälkeenpäin, kunhan nyt pystyy rahoittamaan toiminnan omin varoin.

Aiemmin raportoinkin täällä jo hiukan kahden ekan viikon meiningestä. Jälkimmäiset pari viikkoa ovat painottuneet jo hiukan enemmän varsinaiseen työntekoon. Myös työvoima on kasvanut, sillä Kassin käännöstyöhön sekä paikallisille yliopistoille markkinointiin saatiin rekrytoitua innostuneita paikallisia. Nyt Kassista on olemassa espanjankielinen versio esiteltäväksi ja hiukan mainosmateriaaliakin paikallisella kielellä. Ensi viikolla on tarkoitus alkaa ottaa yhteyksiä paikallisiin yliopistoihin, toivottavasti saada tapaamisia sitä seuraavalle viikolle ja ehtiä vielä sopia Kassin testikäytöstä muutaman kanssa niin, että homma saataisiin startattua jo koulujen alkaessa maaliskuun alkupuolella.

Paikallisen toiminnan edistämisen lisäksi aikaa on löytynyt hiukan Kassin koodailuun, eli itse palvelun kehittämiseen. Kehitysideoita on olemassa valtava lista, toteutustahti vaan usein hiukan hidas. Onneksi kasvava tiimi antaa hiukan lisäaikaa, kaikean kaikkiaan tuntuu että homma pysyy hyvin kassassa, ja parasta lienee se, että lähes kaikki mitä tässä työssä joutuu tekemään on varsin kivaa. :) Lukuunottamatta ehkä niiden virhetilanteiden korjailua, jotka eivät suoraan johdu edes omista tunaroinneista vaan jostain yhteensopimattomista ohjelmaversioista yms.

Kuten tämän postauksen kuvista näkyy, kämppämme hyviin ominaisuuksiin kuuluu myös sen katto. Etenkin uima-allasta on tullut käytettyä aika tiheästi, kun se on lyhyehkön hissimatkan päässä ja näkymät on aikas huikeat. Itseasiassa yks syy tähän kämppään päätymiseen on toi allas, sillä siitä oli varsin taktisesti otettu kuva (näkyi vaan vettä ja maisemaa) yhessä asuntoilmotuksessa ja jotenkin iskin silmäni, et näyttää päheeltä. Sit kun oltiin jo melkein tekemässä päätöstä muulla menosta, ni tultiin vielä tätä taloa kuikuilemaan (ko. kämppään ei siis saanu näyttöjä vielä) ja kuultiin aulamieheltä tästä vaihtoehdosta. :)

Ylimmän kuvan otin eilen auringonlaskun aikaan. Kuvasta huomaa, että talo on niin korkea, että maapallon kaareutuminen alkaa näkyä…  Ei vaan, kuva on kolmesta kuvasta yhdistetty, jolla saa aikaan hauskoja ilmiöitä. :) Mutta myös talo on korkea, ja vielä hyvällä paikalla niin, että vieressä ei ole juurikaan yhtä korkeita, joten näkymä on laaja. Vikassa kuvassa on meidän ikkunankin suunnassa olevat vuoret punertavassa ilta-auringossa.

Eilisiltana vuoret näkyivät vähän keskimääräistä paremmin, mutta monena päivänä täällä leijuu enemmän tai vähemmän tiheä sumu, joka hiukan rajoittaa näkymiä. Pääosin sumu on ilmeisesti saasteiden aiheuttamaan, mikä onkin ehkä kaupungin suurin (ja lähes ainoa) selkeä miinus. Oma olo on toistaiseksi ollu varsin ok, tosin vähän enemmän nuhaisuutta kuin normaalisti, mikä nyt saattaa johtua monestakin syystä. Hiukan huolta aiheuttaa, että tämän kesälomakuukauden pitäisi olla paras aika ilmanlaadun suhteen, ja että talvella vuorten välissä olevan kaupungin ilman vaihtumattomuus korostuu.

No seuraillaan miten tilanne muuttuu. Saasteita enemmän ensi kuussa saattaa yllättää ihmistulva, sillä kuulemma Santiago on nyt hiljainen kapunki (vrt. Heinäkuinen Helsinki) ja kun lomat loppuvat on metrossa ja jalkakäytävilläkin kuulemma edessä hiukan tunkemista. Yksi lisäsyy olla tyytyväinen siitä, että toinen Start-Up Chilen toimistoista on käveälymatkan päässä. :)